Suomi - Korkein hallinto-oikeus, 22 marraskuu 2013, KHO:2013:180

Irakissa Suleymanissa syntynyt A oli asunut ja työskennellyt Kreikassa vuodesta 2001. Hän oli naimisissa Bulgarian kansalaisen kanssa, jonka kanssa hänellä on vuonna 2010 syntynyt lapsi. Vuonna 2012 perhe oli oleskellut Irakissa, Bulgariassa ja Kreikassa. Elokuussa 2012 A oli tullut perheineen Suomeen Irakin passilla ja hakenut turvapaikkaa.

Maahanmuuttovirasto oli 30.10.2012 hylännyt Irakin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää A:n Irakiin Suleimaniaan. A:n vaimo ja lapsi oli käännytetty Bulgariaan 11.4.2013.

A:lle oli määrätty 30 päivän aika poistua Suomesta vapaaehtoisesti.

Maahanmuuttovirasto katsoi, ettei A voisi joutua Suleymanin alueella vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä häntä voitaisi lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Käännyttämisestä päätettäessä Maahanmuuttovirasto oli ottanut huomioon muun muassa A:n oleskelun pituuden ja tarkoituksen, siteet Suomeen ja perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet kotimaahan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan takaaman perhe-elämän suoja ei estänyt käännyttämästä A:ta ja tämän aviovaimoa eri valtioihin. A voisi hakea oleskelulupaa perhesiteen nojalla Bulgariasta.

Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen osin ja palautti asian sen selvittämiseksi, oliko A:lla edellytykset tilapäiselle oleskeluluvalle 51 § nojalla.

Hallinto-oikeus totesi, että vaikka vapaaehtoista paluuta on paluudirektiivin (2008/115/EY) mukaan pidettävä ensisijaisena maasta poistamisena, sille ei voi antaa merkitystä kun arvioidaan oikeutta tilapäiseen oleskelulupaan ulkomaalaislain 51 § nojalla. Ulkomaalaislain 51 §:ää sananmukaisesti tulkiten; mikäli henkilöä ei voida käännyttää pakkotoimin kohtuullisessa ajassa, on hänelle myönnettävä tilapäinen oleskelulupa, vaikka hän voisi palata vapaaehtoisesti. Näissä olosuhteissa A:lle oli myönnettävä tilapäinen oleskelulupa, mikäli käännyttäminen pakkotoimin ei tosiasiassa ole mahdollista.

Maahanmuuttovirasto pyysi valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Ulkomaalaislain 51 § velvoittaa oleskeluluvan myöntämiselle jos pakkokäännytys ei tosiasiallisesti ole mahdollinen. Maahanmuuttovirasto voi arvioida tätä vain, jos asiassa on olemassa täytäntöönpanokelpoinen käännyttämispäätös, jota poliisi ei ole voinut laittaa täytäntöön. Tässä asiassa ei ollut täytäntöönpanokelpoista päätöstä, koska hallinto-oikeus oli kumonnut A:lle määrätyn käännyttämispäätöksen. Maahanmuuttovirastolla ei näin ollen ollut edellytyksiä selvittää käännyttämisen täytäntöönpanon toteuttamismahdollisuutta ja perusteita tilapäiselle oleskeluluvalle.

Helsingin ulkomaalaispoliisin antaman lausunnon mukaan A voidaan palauttaa Irakiin, koska hänellä on voimassa oleva Irakin passi.

Vastineessaan A totesi, ettei ulkomaalaislain 51 § mukaisen tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen edellytä täytäntöönpanokelpoista käännyttämispäätöstä. Maahanmuuttoviraston tulee arvioida ja myöntää tilapäinen oleskelulupa niiden hakijoiden ja maiden kohdalla joiden osalta on selvää, ettei käännyttäminen ole mahdollista. Ulkomaalaispoliisi oli antanut lausunnon A:n käännyttämisestä vasta sen jälkeen kun Helsingin hallinto-oikeus oli tehnyt asiassa päätöksen. Pohjois-Irakin autonomisen kurdialueen viranomaiset ovat suhtautuneet kielteisesti pakkokäännytyksiin.