Suomi - Korkein hallinto-oikeus, 18 helmikuu 2014, KHO:2014:35

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja tutki valituksen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että maatiedon perusteella hakija olisi Etelä-Somalian yleisen turvallisuustilanteen takia ulkomaalaislain 88 a §:n mukaan humanitaarisen suojelun tarpeessa. Koska hän joutuisi palaamaan kotiseudulleen Mogadishun kautta, hän oli ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla oikeutettu myös toissijaiseen suojeluun.

Hakija epäiltiin törkeästä rikoksesta. Maahanmuuttoviraston tehdessä päätöstä asia oli ollut  poliisin tutkittavana ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun aikana rikosasia oli syyttäjän syyteharkinnassa.

Ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella jätetään myöntämättä ulkomaalaiselle, jos on perusteltua aihetta epäillä, että hän on tehnyt törkeän rikoksen.

Määritelmädirektiivin (2004/83/EY) voimaan saattamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 166/2007 vp) todettiin, että lainkohtaan kirjatulla ”törkeällä rikoksella” ei tarkoitettu rikoslaissa törkeiksi teoiksi luokiteltuja rikoksia, vaan sillä oli tarkoitus kuvata teon vakavuutta yleisesti.

Käsitteen ”perusteltu syy epäillä” merkitys oli keskeinen. Käsitettä ei määritelty tarkemmin määritelmädirektiivissä eikä hallituksen esityksessä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poissuljennan kynnys oli tarkoituksella alempi kuin rikokseen syyllistyminen, syytteeseen asettaminen tai rikoksesta tuomitseminen. Poissulkemislausekkeen soveltaminen ei edellyttänyt näiden kynnysten ylittämistä.

Tilannetta voidaan verrata pakolaisyleissopimuksen 1 F artiklan b-kohdan poissulkemislausekkeeseen, jonka mukaan sopimusta ei sovelleta henkilöön, jota on perusteltua aihetta epäillä törkeästä ei-poliittisesta rikoksesta pakomaansa ulkopuolella.

Viitaten UK Home Officen selvitykseen sekä siinä mainittuun Iso-Britannian korkeimman oikeuden tuomioon JS (Sri Lanka) (17.3.2010), korkein hallinto-oikeus totesi, että "perustellulla aiheella epäillä" tarkoitetaan näyttöä, joka ei ole hatara tai luonnostaan heikko tai epämääräinen, ja jossa on kyse muusta kuin pelkästä epäilyksestä tai spekulaatiosta. Lisäksi "perusteltu aihe epäillä" asettaa tason pelkkää epäilystä korkeammalle.

UNHCR:n poissuljentaohjeen mukaan poissuljenta ei edellytä syyllisyyden määrittämistä rikosoikeudellisessa mielessä. Epäilystä annettavan näytön tulee kuitenkin olla luotettavaa, uskottavaa, ja vakuuttavaa ja pelkkää epäilystä tai väitettä voimakkaampaa.

Oikeuskirjallisuuden mukaan poissuljenta on erotettava syytteen nostamisesta ja rikoksesta tuomitsemisesta. Käsitettä ”perusteltua aihetta epäillä" on verrattava pakolaissopimuksen karkotuksen kieltoa koskevaan 33 artiklan 2 kohtaan, jossa käytetään käsitettä ”perusteltua aihetta olettaa”. Sen mukaan pakolaissopimuksen artiklan 1 kohtaan ei voi vedota pakolainen, jonka voidaan olettaa olevan vaaraksi oleskelumaansa turvallisuudelle tai joka on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta ja on yhteiskunnalle vaarallinen sanotussa maassa. "Perusteltu aihe epäillä" tarkoittaa vahvempaa epäilyä kuin "perusteltu aihe olettaa", mutta se ei edellytä rikostuomiota.

Ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohta ei edellytä syyllisyyttä, rikostuomiota tai syytteen nostamista. "Perusteltua aihetta epäillä" ylittää olettamuksen ja edellyttää lähtökohtaisesti myös vahvempaa epäilyä kuin esitutkintalain 3 luvun 3 §:n käsitettä ”syytä epäillä”. Sen nojalla esitutkintaviranomaisen on toimitettava esitutkinta, kun on "syytä epäillä", että rikos on tehty. Esitutkinnan aloittaminen ei edellytä poissulkemislausekkeen soveltamista. Yksittäistapauksessa voidaan kuitenkin päätyä siihen, että esitutkinta on aloitettu sellaisissa olosuhteissa, joissa rikosepäilylle on "perusteltua aihetta" ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaisesti. Yksilölliset olosuhteet ja kokonaisharkinta vaikuttavat siihen ylittyykö ”perusteltua aihetta epäillä”-kynnys esitutkintavaiheessa vai edellytetäänkö asian siirtymistä poliisilta syyteharkintaan. Epäillyn rikoksen laadulla ja sen aiheuttamalla vaaralla yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle voi olla merkitystä.

Kyseisessä tapauksessa esitutkinnan päättyminen ja asian siirtyminen syyteharkintaan ovat lisäperustelu sille, että on ollut ”perusteltu aihe epäillä” hakijaa rikoksesta. Syytteen nostaminen voidaan katsoa ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaiseksi epäilyn asteeksi.

Poissulkemislausekkeiden soveltamisedellytyksistä päätettäessä on otettava huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksen ajankohtana vallinneet olosuhteet. Rikosasian myöhemmällä siirtymisellä syyteharkintaan tai syytteen nostamisella voi olla merkitystä kun jälkikäteen arvioidaan Maahanmuuttoviraston päätöksen laillisuutta.

Kyseisessä tapauksessa poissulkemislauseketta on sovellettu hakijaan, jota on epäilty törkeästä raiskauksesta. Hakijaa on ollut syytä epäillä vakavasta rikoksesta, joka on kohdistunut toisen henkilön turvallisuuteen, terveyteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Esitutkinnan käynnistäminen ei ole ylittänyt poissulkemislausekkeen soveltamiskynnystä. Maahanmuuttovirastolla on ollut perusteltua aihetta epäillä valittajan syyllistyneen Suomessa törkeään rikokseen. Siten ulkomaalaislain 88 §:n 2 momentin nojalla oleskelulupa on tullut jättää muutoksenhakijalle myöntämättä. Päätöksellä ei ole loukattu syyttömyysolettamaa.